Kulttuuri ja kulttuurien välinen kompetenssi

Mitä kulttuuri on?
Kulttuuri voidaan määritellä monella tavalla:
jonkin ihmisryhmän tapa elää ja käyttäytyä
ihmisten toimintaa ja toiminnan tuotteita
kansallista, etnistä tai alueellista
eri-ikäisten tai eri sukupuolta olevien ihmisten toimintatapoja
erilaisten organisaatioiden toimintatapoja (yrityskulttuuri, organisaatiokulttuuri)

Kansalliset kulttuurit
Kansalliset kulttuurit muodostuvat näkyvästä ja näkymättömästä osasta:
Näkymättömissä on kulttuurin ydin: arvot, uskomukset, uskonnot, historia sekä tila- ja aikakäsitys.
Näkyvään osaan kuuluvat symbolit ja rituaalit.
Kaikkein näkyvimpiä ja helpoimmin havaittavia kulttuurin ilmenemismuotoja ovat esim. kieli, tavat, ruoka ja vaatetus.

Suhtaudu kriittisesti stereotypioihin
Jokainen ihminen kuuluu johonkin kulttuuriympäristöön.
Kuitenkin olemme kaikki yksilöitä, persoonia.
Kaikki samaan kulttuuriin kuuluvat henkilöt eivät ole samanlaisia.
Kulttuuri ei ole muuttumaton, koska ihmiset muokkaavat omaa kulttuuriympäristöään.
Arvot ja tavat muuttuvat.

Kulttuurienvälinen osaaminen eli kompetenssi
Henkilöt, jotka menestyvät kansainvälisissä tehtävissä
oppivat paikallisen kielen
tuntevat paikallista yhteiskuntaa, politiikkaa ja taloutta
ovat kiinnostuneita ymmärtämään ja kunnioittamaan paikallisia kollegoitaan
saavuttavat paikallisten kollegoidensa luottamuksen ja kunnioituksen
ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa paikallisten ihmisten kanssa
eivät valita, eivät luovuta
ilmaisevat ammatillista tyytyväisyyttä
sitoutuvat jatkuvaan itsensä kehittämiseen
pystyvät sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja toimimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Monikulttuurisen viestinnän haasteet työelämässä
omakulttuurikeskeisyys eli etnosentrisyys
nonverbaalinen viestintä
kielellinen viestintä
korkean ja matalan kontekstin viestintätyylit
arvot, mm.
valtaetäisyys
yksilöllisyys ja yhteisöllisyys
universalismi ja partikularismi
aikakäsitys, esim. monokroninen ja polykroninen

Geert Hofsteden tutkimus: valtaetäisyys
Suomi kuuluu pienen valtaetäisyyden kulttuureihin:
Ihmisten eriarvoisuus tulisi minimoida.
Lapsia ja opiskelijoita kohdellaan tasavertaisina.
Opettajat odottavat opiskelijoilta oma-aloitteisuutta.
Työpaikoilla esimiehet ja alaiset pitävät toisiaan tasavertaisina.
Hierarkia organisaatiossa on tarkoituksenmukaisuuden sanelemaa roolien (ei ihmisten) eriarvoisuutta.
Etuoikeuksia ja arvoaseman tunnuksia paheksutaan.
Ihanne-esimies on osaava ja demokraattinen.
Alaiset odottavat, että heidän mielipidettään kysytään.
Lakien tulisi taata jokaiselle samanlaiset oikeudet ihmisen asemasta riippumatta.
Palkkaerot ovat pienemmät kuin suuren valtaetäisyyden maissa.

Geert Hofsteden tutkimus: yksilöllisyys ja yhteisöllisyys
Suomi kuuluu yksilöllisyyden kulttuureihin:
Jokainen kasvatetaan pitämään huolta itsestään ja vain ydinperheestään.
Lapset saavat ilmaista oman mielipiteensä.
Opiskelijoita kohdellaan yksilöinä ja puolueettomasti.
Koulutuksen tavoite on oppia oppimaan uutta.
Työnantajan ja työntekijän suhde perustuu molemminpuoliseen etuun.
Johtaminen on yksilöiden johtamista; alaisia kohdellaan siis yksilöinä.
Yksilön etu menee kollektiivisten etujen edelle.
Jokaisella on oikeus yksityisyyteen.
Jokaisella odotetaan olevan omat mielipiteensä.

Geert Hofsteden tutkimus: feminiinisyys ja maskuliinisuus
Suomi on Hofsteden tutkimuksessa seitsemänneksi
feminiinisin maa:
Ihmiset ja lämpimät ihmissuhteet ovat tärkeitä sekä miehille että naisille.
Sekä tytöt että pojat oppivat vaatimattomiksi.
Opettajassa arvostetaan ystävällisyyttä.
Yritysjohtajat toimivat vaistonvaraisesti ja pyrkivät konsensukseen.
Ristiriidat pyritään ratkaisemaan kompromissien ja neuvotteluiden avulla.
Työtä tehdään toimeentulon vuoksi.
Työssä korostetaan tasa-arvoa ja työelämän laatua.
Yhteiskunnan arvoina ovat muista välittäminen ja elämän laatu.
Heikkoja kohtaan tunnetaan myötätuntoa.

Geert Hofsteden tutkimus: epävarmuuden välttäminen
Epävarmuuden välttämisen arvo on Suomessa
keskimääräinen:
Poikkeavia ja innovatiivisia ajatuksia ja käyttäytymistä siedetään.
Opettajalla on lupa sanoa, ettei hän tiedä.
Epävarmuus on normaali osa elämää.
Stressiä koetaan vain vähän.
Aggressioita eikä muitakaan tunteita tule näyttää.
Uusia riskejä ja epävarmoja tilanteita siedetään.
Erilainen ei ole vaarallista vaan kiinnostavaa.
Sääntöjä ei ole enempää kuin on välttämätöntä.
Aika on vain suuntaa antava.
Laiskotteleminen on mukavaa.
Tarkkuus ja täsmällisyys on opittava, ne eivät tule luonnostaan.

Lopuksi
Geert Hofstede teki tutkimuksensa 1980-luvulla.
Kulttuurit muuttuvat jatkuvasti, joskin hitaasti.
Hofsteden luonnehdinnat eri kulttuureista ovat ääripäitä.
Yksittäisten kulttuurien välillä on eroja, vaikka ne olisivat esimerkiksi pienen valtaetäisyyden kulttuureja.
Eroja on myös kulttuurin sisällä: ihmiset ja organisaatiot eivät ole samanlaisia.